Kolme kaupunkia Pohjois-Ranskan rannikolla

Nyt jo kohta viiden vuoden takaisen Benelux–Germany-roadtrippimme koukkasi Luxemburgin jälkeen Pohjois-Ranskan rannikolle. Kohteinamme oli Hauts-de-Francen alueella sijaitseva Ault valkoisine kallioineen, Calais ja sotahistoriasta kuuluisat Dunkerque ja Zyudcoote.

Olimme aloittaneet reissumme Amsterdamista, josta jatkoimme Zaanse Schansin kautta Saksan Esseniin ystävämme luokse. Sieltä matka vei meidät Luxemburgiin, jossa vietimme aivan liian vähän aikaa. Luxemburgista suuntasimme kohti Ranskan rannikkoa, ennen paluuta Belgian kautta takaisin Alankomaihin.

Ault

Ranska on ollut maana aina lähellä sydäntäni ja vaikka ajoajallisesti koukkaus Ranskan kautta ei ehkä ollut fiksuin ratkaisu, oli se ehdottomasti yksi roadtripimme mielenkiintoisimmista osioista.  Emme olleet nähneet vastaavanlaisia valkoisia kallioita aiemmin ja ilta rannalla kallioiden edustalla oli kaunis. Vietimme rannalla aikaa auringonlaskua ihaillen, jonka jälkeen menimme syömään pieneen paikalliseen brasseria Le Saint-Pierreen. Ravintolassa tarjoiltiin paikallisia simpukoita ja kaloja. Tunnelma oli hyvin ranskalainen ja ruoka erinomaista. Tätä pysähdystä voisi kuvailla sanoilla aito ja paikallinen, sillä turisteja eikä juuri paikallisiakaan ollut liikkeellä. Täydellinen roadtrip-pysähdys kaiken kaikkiaan kaukana suurkaupunkien hälinästä.

Kohti Aultin kylää.

Näkymä parkkipaikalta valkoisille kallioille.

Näkymä toiseen suuntaan rannalle, ruuhkaa ei ollut.

Tyttäremme juhli 7 kk päivää!

Tämä valokuva on nykyään myös kotimme seinällä.

Kun kiipesi kukkulalle, näki Aultin kylän yläilmoista.

Aikaa ennen koronaa, mutta kaduilla oli silti hiljaista.

Calais

Olimme Ranskassa liikenteessä fiiliksen mukaan, emmekä olleet varanneet tulevia majoituksia etukäteen. Seuraavalle päivälle rannikolle oli luvattu rankkaa vesisadetta, joten Aultin ravintolassa teimme illalla päätöksen, että ajaisimme Calaiseen yöksi. Calais sijaitsee Aultista 125 km pohjoiseen Pas-De-Calaisin departementissa. Ilman sadetta emme olisi siellä pysähtyneet, mutta Calaissa sijaitseva suuri ostoskeskus Cité Europe oli hyvä ajanviete sadepäivälle. Vietimme aamupäivän shoppaillen. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Belgiaa, mutta Ranskan rannikolla oli vielä pakollinen pysähdyspaikka: toisesta maailmansodasta tunnettu historiallinen Dunkerque.

Dunkerque

Sateen takia ajoimme Dunkerquen kaupungin läpi pysähtymättä ja suuntasimme museoon, joka oli omistettu Dunkirk-elokuvan lavasteille ja propseille. Dunkirk on ensimmäinen sotaelokuva, jonka kävin katsomassa elokuvissa ja yksi parhaista sotaelokuvista, jonka olen nähnyt. Se oli myös historiallisesti opettavainen, sillä en muista ikinä kouluaikana lukeneeni operaatio Dynamosta eli Dunkerquen evakoinnista veneillä.

Kuvauksissa oli mm. käytetty pahvisia autoja ja sotilaita rannalla, oikeiden sijasta.

Zyudcoote

Kun laskuvesi on alhaisimmillaan, Dunkirkin naapurikylän Zyudcootenin rannalla voi vielä nähdä toisen maailmansodan taisteluissa sinne upotettujen hylkyjen jäännöksiä. Vesisade ja vuorovesiaika ei ollut kuitenkaan puolellamme. Vettä satoi vielä museovierailun jälkeen ja vuorovesitaulukon mukaan vedet olisivat alimmillaan klo 23 illalla. Siitä huolimatta lähdimme rannalle kokeilemaan onneamme, mutta hetken aikaa rannalla talsittuamme totesimme veden olevan vielä liian ylhäällä. Lähdimme syömään ja päätimme palata rannalle uudelleen illemmalla noin kahdeksan aikaan, kun vielä olisi vähän päivänvaloa jäljellä, mutta vesi olisi varmasti jo matalammalla.

Laskuvesi ei ollut tarpeeksi alhaalla vielä iltapäivällä.

Vaikka toisesta maailmansodasta on aikaa lähemmäksi sata vuotta, oli rannalle tuotu kukkia muistoksi..

Palasimme sateiselle rannalle iltakahdeksan aikaan ja vesi oli laskenut huomattavasti iltapäivästä. Haasteenamme oli suojata 7 kk ikäinen vauvamme, kenelle emme tietenkään olleet varanneet sadeasua, koska oli kesä ja koko reissun ajan oli lämmintä ollut +25°C astetta. Ratkaisimme tilanteen käyttämällä rattaiden sadesuojaa kantorepun sadesuojana. Näin  pieninkin matkaaja pysyi kuivana ja lämpimänä iltaisen seikkailumme aikana.

Kävelimme rannalla ja jonkin aikaa tihrustettuamme horisonttia yksi musta piste erottui kauempaa rantahiekasta. Lähdimme kävelemään sitä kohti. Tyttäremme nukkui tyytyväisenä meidän tallustaessa kohti hylkyä.

Musta piste rannan ja veden rajassa talojen alapuolella horisontissa on hylky, jota kohti lähdimme kävelemään

Tuuli oli ajoittain voimakasta ja sää viileä, mutta näimme jopa yhden innokkaan liitolainelautailijan.

Rannalla näkyi myös bunkkeri, joka oli romahtanut rinnettä alas.

Claude-hylky laskettiin vesille vuonna 1915 ja 29.5.1940 se hylättiin operaatio Dynamossa ranalle. Mustassa pussissa nukkuu meidän minireissaaja.

Kun kävelimme takaisin ensimmäiseltä hylyltä ja olimme saavuttaneet lähtöpisteemme, mieheni bongasi toisessa suunnassa näkyvän hylyn. Se ei ollut yhtä kaukana kuin ensimmäinen, mutta oli jo sen verran hämärää, että hieman arvelutti lähteä kävelemään. Mieheni kuitenkin kannusti, että ehdottomasti mennään, kun täällä kerran ollaan ja jo valmiiksi kengät märkinä.

Hylky osottautui ”Crested Eagleksi”, kuuluisammaksi operaatio Dynamossa uponneeksi laivaksi. Vesi ei ollut aivan täysin laskeutunut tämän toisen hylyn ympäriltä ja jo valmiiksi vähän märät kengät olivat kohta läpimärät ja hiekkaiset.

Klo 22 istuimme viimein autossa, jalat ja sukat märkinä, selaillen hotels.comin nettisivuja, miettien mihin menisimme yöksi. Seikkailua parhaimmillaan. Ei ihme, että nykyinen 5-vuotiaamme on aivan innoissaan retkeilystä. Siihen hän on tottunut aivan pienestä asti.