Lanzaroten pohjoinen saarikierros oli meidän toinen kokopäiväretki. Pääkohteiksi oli valittu Famaran ja Órzolan rannat ja Mirador de Rion näköalapaikka. Lähdimme ajelemaan hotelliltamme Playa Blancasta saaren eteläosasta heti aamupalan jälkeen. Osittain matka vei edelliseltä retkeltä tuttujen laavamaisemien läpi, mutta se yllätti, että saarelta löytyi muunväristäkin maaperää kuin pelkkää mustaa.
Famara
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Famaran ranta Lanzaroten keskivaiheilla. Teimme tänne vain lyhyen pysähdyksen. Kävelimme rannalla ja otimme valokuvia, sillä matkaa seuraavaan kohteeseen oli vielä jäljellä. Ainoa aikataulu, mitä meidän piti noudattaa, oli olla Orzolan rannalla laskuveden aikaan, joka meidän retkipäivänä osui kello 13 aikoihin. Famaran ranta oli tuulinen ja se onkin surffareiden suosiossa. Itseäni paikassa viehätti rannan avaruus, sen luonnollisuus ja taustalla olevat vuorenrinteet.
Maisemat ajaessa kohti Famaraa
Playa Famara
Playa Famara ja vuorimaisema
Aaltoja ihailemassa
Teguise
Famarasta jatkoimme matkaa eteenpäin. Tarkoituksemme ei ollut alunperin pysähtyä Teguisessa, mutta tyttäremme tarvitsi ruokatauon, joten laitoimme auton parkkiin, ruokailimme ja teimme pienen kävelykierroksen. Kylä oli nimeltään tuttu, sillä aiemmin olimme googlettaneet tietoa Teguisessa sunnuntaisin järjestettävistä markkinoista. Katsellessamme kuvahaun löytämiä kuvia markkinoilta, päädyimme siihen tulokseen, että ruuhkaisat markkinat eivät ole meidän juttu. Silloinhan suloinen pikkukaupunki olisi peittynyt ihmisiin ja kojuihin ja itse kohde jäänyt piiloon, emme siis aikoneen vierailla täällä ollenkaan. Teguise oli oikein sympaattinen pieni kylä, joten tyttäremme osasi valita hyvän ajan ruokatauolleen.
Teguisen keskusaukio
Teguisen katuistutuksia. Voisiko tämän saada omalle pihalle?
Teguisen kirkko keskusaukiolla
Matkan varrella
Matkamme jatkui ruokatauon jälkeen. Reittimme alkoi nousta vuorten rinteitä ylöspäin ja se miten korkealle tie kohosi yllätti. Google Mapsissa kaikki näyttää paljon tasaisemmalta. Oli laitettava auto parkkiin ja otettava pari kuvaa muistoksi tästäkin pysähdyksestä. Vuoren ylityksen jälkeen laskeuduimme alas Harían palmukaupunkiin.
Pakollinen maisemastoppi matkanvarrella. Levike oli onneksi valtava, joten auton sai hyvin parkkiin.
Harían palmukaupunki. Tarinan mukaan jokaista kaupunkiin syntyvää poikalasta kohden istutetaan kaksi palmua ja tyttölasta kohden yksi palmu.
Órzola
Harian läpi jatkoimme kohti pohjoisrannikkoa ja Caleton Blanco -nimistä rantaa. Etelän mustien laavakenttien jälkeen oli hassua, miten erilaiset pohjoisen maisemat olivatkaan. Ja miten valkoista hiekka oli. Tripadvisorilta olin ennakkoon lukenut suosituksia, että Caleton Blancolla kannattaisi vierailla laskuveden aikaan. Tarkistimme vuorovesitaulukosta laskuveden ajankohdan ja meidän vierailun aikana se oli onneksi keskellä päivää. Tälläkin rannalla tuuli, mikä taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus Lanzaroten rannoilla. Pitkähihainen ei ollut liikaa, vaikka ei kylmäkään ollut. Vesi oli ehkä hieman lämpimämpää, koska oli niin matalaa, mutta minulle vilukissalle se oli aivan liian viileää, että olisin edes harkinnut uimista.
Näkymä tieltä toiselle rannalle ennen Caleton Blancoa
Caleton Blanco
Tummat laavakivet nousevat vaalean hiekan läpi
Taustalla Órzolan kylä
Matalassa vedessä oli mukava vilvoitella jalkoja
Mirador del Rio
Mirador del Rion näköalapaikka on César Manriquen suunnittelema näköalatasanne saaren pohjoisosassa. Näköalatasanteelta avautuu henkeäsalpaava maisema La Graciosan saarelle. Sijainti on sen verran korkealla, että näkymä on kuin katsoisi alla olevaa saarta laskeutuvan lentokoneen kyydistä.
Se täytyy sanoa, että parkkeeraus ei ikinä ollut ongelma. Ajoit mille nähtävyydelle tahansa, aina oli tehty parkkipaikka, ja jokaisella parkkipaikalla oli tammikuussa tilaa. Mirador del Riolla ehkä jopa ylimitoitetusti.
Perhepotretti Mirador del Rion näköalatasanteella. Kyllä Suomessa tähän vaadittaisiin vähintään 1,5 metriä korkea ristikkoaita, ettei kukaan putoaisi. Oikeasti reunamuurin alapuolella oli alempi näköalatasanne, joten tästäkään ei ihan rotkoon olisi pudonnut.
Alla siintää ranta, jonne pääsee vain veneellä tai kaksi tuntia patikoimalla. Jos olisimme olleet reissussa kahden, olisin varmasti lähtenyt patikointiretkelle, mutta nyt pienen vauvan kanssa tyydyimme ihastelemaan rantaa vain auton ikkunasta käsin. Taustalla näkyy Graciosan saari, jonne voi myös tehdä veneretken.
La Geria
Mirador del Riosta suuntasimme auton kohti hotellia. Ajoreittimme ajoi kuitenkin sattumalta La Gerian viiniviljelmäalueen läpi, joten ne tuli nähtyä samalla reissulla.
Lanzarotella on omalaatuinen tapa kasvattaa tuhkassa viiniköynnöksiä. Köynnökset kasvatetaan kuopissa ja tuulensuojaksi on vielä rakennettu muurit laavakivestä. Kypsien viinirypäleiden poimiminen tapahtuu käsin.
Onhan ne nyt vaan sympaattisen näköisiä pensaita
Paljon tuli nähtyä yhdelle päivälle, mutta itse ainakin nautin retkipäivistä. Ne ovat yhtä tärkeä osa lomaa kuin päivät, jolloin vain rentoutuu. Lanzaroten pohjoinen saarikierros tarjosi huumavia maisemia ja nautin siitä enemmän kuin eteläosan nähtävyyksistä, vaikkakin kokemus etelässä sijaitsevalla Playa de Papagayolla oli yksiparhaista.
