Kun sukulaisten luona vierailu oli poissuljettu, Porvoon vanhakaupunki valikoitui meidän pääsiäisen retkikohteeksi. Vaikka valtioneuvosto suositteli välttämään kaikkea turhaa matkustamista, uhmasimme suosituksia ja teimme päiväretken 1 h ajomatkan päähän Porvooseen. Tavallaan tämä ei ollut turha matka, sillä omasta henkisestä hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Ja jos korona olisi iskenyt kesken matkan, matka takaisin oman terveydenhoitopiirin hoidettavaksi olisi ollut tarpeeksi lyhyt.
Mukana oli tietenkin omat eväät. Sorruimme silti ostamaan take away -kahvia paikallisesta kahvipuodista sekä kävimme Brunbergin tehtaanmyymälässä. (Oli muuten hyvät suklaatarjoukset!) Toisaalta, kaupassa pitää käydä joka tapauksessa, joten siihen nähden kanssakäymisen ero ei ollut suuri. Mitä tuli henkiseen hyvinvointiin, reissu oli oikein tervetullutta vaihtelua kotimetsän retkiin.
Kävellessämme paluumatkalla autoa kohti, silminnähden retkestä nauttinut kaksivuotiaamme totesi ”ei mennä vielä kotiin”, mikä kertonee varmasti hyvin monessa kodissa koetusta tunnelmasta. Kotona tulee vietettyä aikaa kovinkin paljon ja on kiva päästä välillä ihan mihin tahansa.
Kaunis Porvoo
Porvoon vanhakaupunki on kaunis ja tarjoaa silmäniloa siellä vieraileville, mihin vuoden aikaan tahansa. Voit vierailla kodikkaissa kahviloissa tai pienissä putiikeissa ja eksyä pienille sivukujille.
En ole vieraillut Suomen länsirannikon muissa vanhoissa puutalokaupungeissa, joten en osaa sanoa, onko Porvoo uniikki vierailukohde koko Suomen mittakaavassa, mutta ainakin se on yksi Uudenmaan alueen helmistä.
Siispä, jos et ole vielä vieraillut tai viime kertaisesta visiitistä on pitkä aika, suosittelen pakkaamaan evästä mukaan ja lähtemään tutkimusretkelle. Jos Porvoo on kotikaupunkisi tai olet juuri vieraillut, vaihtoehtona suosittelen historiallista Suomenlinnaa.
Porvoo on kaunis keväällä, kun lehdet eivät ole vielä puissa. Talot pääsevät kauniisti esille erilaisine muotoineen ja väreineen.
Olen käynyt Porvoossa useamman kerran ja silti vielä löytyi uusia kujia, joilla emme olleet aiemmin käyneet, kuten tämä alamäki, joka johtaa Porvoon Raatihuoneentorille.
En myöskään muista nähneeni tätä kujaa aiemmin.
Tyttäremme halusi istumaan rappusille ja syömään eväitä. Emme kuitenkaan pysähtyneet tähän yksityisen kodin oville valokuvaus hetkeä pidemmäksi aikaan, vaan löysimme toiset rappuset eväshetkeä varten.
Ihana pääsiäiskoristeidea! Pitää kopioida ensi vuonna!
Kaksivuotiaamme halusi itse kävellä koko matkan, hän tykkää retkeillä ja parasta ovat tietysti eväät.
Toinen uusi paikka oli kukkula Porvoon tykistömuistomerkin edessä (vaikka olemme aina jättäneet auton tähän parkkiin), jonne pystyi kiipeämään ja ihailemaan kaupunkisilhuettia.
