Fiskarsin ruukilta matkamme jatkui Raaseporin linnalle. ”Linnaraunioille” asetettu Google Maps olisi ohjannut autotietä pitkin suoraan linnan pihaan, mutta onneksi seurasimme naviohjeiden sijaan opastekylttejä viralliseen linnaparkkiin, sillä aurattua tietä ei kumpaakaan kautta olisi ollut perille. Opastekyltit veivät joenvarressa sijaitsevaan parkkiin, josta on pieni silta ja ylöspäin johtava polku linnan lipunmyyntipisteelle. Raaseporin linna talvimaisemassa on kaunis ja vaikuttava näky. Suomessa ei kuitenkaan kovin montaa linnaa valitettavasti löydy.
Raaseporin linnan rakentaminen aloitettiin 1300-luvulla ja viimeiset osat rakennettiin 1500-luvulla. Linna hylättiin 1558, kun Helsinki ja Raasepori perustettiin.
Kaikki palvelupisteet olivat talvisaikaan kiinni ja linnan mailla sai liikkua itsekseen, itse linnaan ei kuitenkaan päässyt sisälle. Alueella ei ollut talvikunnossapitoa, mutta onneksi muut uteliaat olivat jo auranneet polut linnalle asti. Ihastelimme linnaa kahdesta eri suunnasta, mutta hauskin juttu taisi olla linnan eteen ripustettu ”prinsessakeinu”! Jos linnaan mielii sisälle, kannattaa vierailu ajoittaa kesään, jolloin voi varata ajan voi varata kierrokselle. Linnan voi varata myös yksityisjuhliin.
Lumisella polulla piti valita kaista. Aurinko paistoi vielä menomatkalla kauniisti.
Linnan edustalla oli vanhaan puuhun ripustettu keinu, joka oli kohteen paras juttu.
Raaseporin linna talvimaisemassa.
”Missä prinsessat nyt on?” hän kysyi.
Linnalle ja linnalta oli aika tarpominen.
Viimeiset säteet aurinkoa. Ei tiedä milloin nähdään seuraavan kerran.
Sitten iski väsy.
Ennen Raaseporin linnaa vierailimme Fiskarsin ruukilla, josta voit lukea lisää täällä.
Lisätietoa Raaseporin linnasta voi lukea heidän omilta sivuiltaan täältä.
Sama oikeastaan pätee tähän kuin Fiskarsiin, harvoin näkee kuvia noin lumisissa maisemissa. Raaseporin linna onkin ainoa Manner-Suomen linnoista, joissa en vielä ole ehtinyt käymään.